Ftaalianhydridi

Ftaalianhydridi
Tunnisteet
IUPAC-nimi 1,3-isobentsofuraanidioni
CAS-numero 85-44-9
PubChem CID 6811
Ominaisuudet
Molekyylikaava C8H4O3
Moolimassa 148,1 g/mol
Ulkomuoto kiteinen (valkoisia, kiiltäviä)
Sulamispiste 131 °C (404 K)
Kiehumispiste 284 °C (557 K) (sublimoituu)
Tiheys 1,53 g/cm3
Liukoisuus veteen 6 g/l (25 °C), reagoi veden kanssa[1]

Ftaalianhydridi on orgaaninen yhdiste (ftaalihapon anhydridi), joka on huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan valkoista, kiiltävää kiteistä ainetta, jolla on tunnusomainen haju. Sen kemiallinen kaava on C8H4O3 ja rakennekaava C6H4(CO)2O. Ftaalianhydridistä käytetään myös nimityksiä ftaalihappoanhydridi, 1,2-bentseenidikarboksyylihappoanhydridi ja 1,3-isobentsofuraanidioni.

Ftaalianhydridin moolimassa on 148,1 g/mol, sulamispiste 131 °C, kiehumispiste 284 °C (sublimoituu), suhteellinen tiheys 1,53 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), leimahduspiste 152 °C c.c., itsesyttymislämpötila 570 °C ja CAS-numero 85-44-9. Ftaalianhydridi liukenee hitaasti veteen. Ftaalianhydridi hajoaa joutuessaan kosketuksiin kuuman veden (H2O) kanssa, jolloin muodostuu ftaalihappoa (C8H6O4). Ftaalianhydridi voi räjähtää kuumennettaessa sitä kupari(II)oksidin (CuO) ja natriumnitriitin (NaNO2) kanssa.

Ftaalianhydridia valmistetaan hapettamalla o-ksyleeniä tai naftaleenia hapen avulla divanadiinipentoksidikatalyytin läsnä ollessa 340–390°C:n lämpötilassa. Ftaalianhydridiä käytetään muovinpehmentimien, polyesterihartsien, väriaineiden ja maatalouskemikaalien valmistamiseen.[2][3][4][5]

Ympäristö- ja terveysvaikutukset

Lyhytaikainen altistuminen ftaalianhydridille ärsyttää voimakkaasti silmiä, ihoa ja hengitysteitä.

Lähteet

  1. ↑ Phthalic anhydride:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 441-442. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
  3. ↑ Chang-Man Park & Richard J. Sheehan: "Phthalic Acids and Other Benzenepolycarboxylic Acids", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  4. ↑ Peter M. Lorz, Friedrich K. Towae, Walter Enke, Rudolf Jäckh, Naresh Bhargava & Wolfgang Hillesheim: "Phthalic Acid and Derivatives", teoksessa Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2007.
  5. ↑ Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 832. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ftaalianhydridi.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.