Merisuola

Merisuolaa Maion saarella

Merisuola on perinteisesti laajimmin ravinnossa käytetty suola. Länsimaissa käytetään merisuolan asemesta yleensä maasta kaivettua vuorisuolaa.

Merisuola on joko valkaistua eli raffinoitua tai valkaisematonta harmaasuolaa.

Merisuolaa saadaan haihduttamalla merivettä suurissa altaissa niin, että suola jää pohjalle, kun vesi on haihtunut. Suolaa saadaan 30 kilogrammaa kuutiometristä vettä. Merisuola on tavallisesti hieman harmaata, sen kiteet ovat joko pieniä tai suuria ja suola itsessään joko kosteaa tai kuivaa. Merisuolaa suositellaan käytettäväksi kala- ja äyriäisruoissa.[1]

Koostumus

Merisuola koostuu pääasiassa natriumkloridista (94 %), jonka lisäksi siinä on lukuisia muita suoloja, jotka sisältävät pieniä määriä kivennäisaineita kuten magnesiumia, kaliumia ja jodia.

Harmaasuolan eli valkaisemattoman merisuolan luontainen jodipitoisuus on luokkaa 0,13 milligrammaa sadassa grammassa suolaa[2]. Valkaistun eli raffinoidun merisuolan jodipitoisuus on lähes puolta pienempi[3].

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Turtia, Kaarina: Gastronomian sanakirja, s. 485. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 978-951-1-18546-8
  2. ↑ Danival hieno merisuola, Ruohonjuuri. https://www.ruohonjuuri.fi/hieno-merisuola-urtekr-3431590000021
  3. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 8.11.2024.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Merisuola.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.