Pelargonit

Pelargonit
Pelargonium Zonale-ryhmään kuuluva lajike.
Pelargonium Zonale-ryhmään kuuluva lajike.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Geraniales
Heimo: Kurjenpolvikasvit Geraniaceae
Suku: Pelargonit Pelargonium
L’Hér. ex Ait.
Katso myös

  Pelargonit Wikispeciesissä
  Pelargonit Commonsissa

Pelargonit (Pelargonium) on suku kurjenpolvikasvien (Geraniaceae) heimossa[1]. Suvussa on noin 280 lajia ja se on lajimäärältään kurjenpolvikasvien heimon toiseksi suurin suku.[2]

Suvun tieteellinen nimi tulee kreikan kielen haikaraa tarkoittavasta sanasta pelargos[3].

Pelargonien levinneisyysalue kattaa Afrikan etelä- ja itäosat, Madagaskarin, Arabian, Turkin, Australian ja Uuden-Seelannin.[4] Selvästi suurin osa lajeista kasvaa eteläisessä Afrikassa, erityisesti Etelä-Afrikan lounaisosissa sekä sen lähellä sijaitsevilla alueilla Namibiassa. Eteläisen Afrikan ulkopuolella kasvaa vain noin 30 lajia, lähinnä Itä-Afrikan hautavajoaman vuoristoalueilla sekä eteläisessä Australiassa. Muualla kasvaa vain muutamia pelargonilajeja; ne kasvavat Madagaskarilla, Arabian niemimaalla, Vähässä-Aasiassa, Sokotralla, Saint Helenalla, Tristan da Cunhalla ja Uudessa-Seelannissa.[2]

Käyttö

Pelargonit ovat erittäin suosittuja koristekasveja ja lajeista on jalostettu runsaasti lajikkeita.

Lajeja, risteymiä ja lajikkeita

Lajeja

  • Pelargonium abrotanifolium – aaprottipelargoni
  • Pelargonium capitatum – ruusupelargoni
  • Pelargonium citronellum – sukaattipelargoni
  • Pelargonium crispum – sitruunapelargoni
  • Pelargonium denticulatum – hammaspelargoni
  • Pelargonium endlicherianum – turkinpelargoni
  • Pelargonium fulgidum – sinooperipelargoni
  • Pelargonium gibbosum – kyhmypelargoni
  • Pelargonium inquinans – tulipelargoni
  • Pelargonium ionidiflorum – orvokkipelargoni
  • Pelargonium odoratissimum – omenapelargoni
  • Pelargonium peltatum – riippapelargoni
  • Pelargonium quercifolium – suklaapelargoni
  • Pelargonium radens – lääkepelargoni
  • Pelargonium tetragonum – pillipelargoni
  • Pelargonium tomentosum – piparminttupelargoni[5]
  • Pelargonium cotyledonis – sainthelenanpelargoni
  • Pelargonium grossularioides – kookospelargoni
  • Pelargonium tabulare – pöytävuorenpelargoni
  • Pelargonium vitifolium – viinipelargoni

Risteymiä ja lajikeryhmiä

  • Pelargonium Domesticum-ryhmä (× domesticum) – jalopelargoni
  • Pelargonium × fragrans – tuoksupelargoni
  • Pelargonium × graveolens – palsamipelargoni
  • Pelargonium Zonale-ryhmä (× hortorum) – kotipelargoni[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Räty, Ella & Alanko, Pentti: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9
  2. ↑ a b Röschenblek, J., Albers, F., Müller, K., Weinl, S. & Kudla, J.: Phylogenetics, character evolution and a subgeneric revision of the genus Pelargonium (Geraniaceae). Phytotaxa, 2014. ISSN 1179-3163 Artikkelin verkkoversio. (pdf) (englanniksi)
  3. ↑ Månsson, Lena: Ruukkukasvit – yli 500 kaunista kasvia. Suomentanut Taina Koivunen. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15519-9
  4. ↑ Govaerts, R. ym.: Pelargonium L'Hér. ex Aiton Plants of the World Online. 2022. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 14.12.2022. (englanniksi)
  5. ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7

Aiheesta muualla

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.